Varainhankintatuotteet vertailussa – mitä kannattaa myydä ja paljonko pitää myydä?

Varainhankintatuotteita vertaillessa huomio kiinnittyy helposti tuottoprosenttiin. Se ei kuitenkaan yksin kerro, kuinka hyvin tuote toimii varainhankinnassa. Käytännössä ratkaisevaa on myös se, kuinka paljon yhdestä myyntiyksiköstä jää ryhmälle euroina ja kuinka monta myyntiyksikköä tavoitteen saavuttaminen vaatii.

Hyvä varainhankintatuote yhdistää riittävän euromääräisen tuoton, realistisen myyntimäärän ja kysynnän, joka tekee myymisestä luontevaa. Erityisen vahva lähtökohta syntyy silloin, kun tuotteella on jo valmiiksi olemassa oleva käyttötarve: ostajalle ei tarvitse ensin perustella uutta käyttötarkoitusta, vaan varainhankinta voidaan yhdistää tuotteeseen, jota hän käyttää muutenkin.

Tässä vertailussa tarkastellaan eri varainhankintatuotteita niiden hinnan, euromääräisen tuoton, tuottoprosentin ja tarvittavan myyntimäärän perusteella. Lisäksi arvioidaan, miten ostajakunta, tuotteen koko ja säilyvyys, sesonkiluonteisuus, tilaus- ja toimitusehdot sekä valmistusmaa ja sertifikaatit vaikuttavat tuotteen käytännön soveltuvuuteen varainhankinnassa.

Varainhankintatuotteiden hinnat ja tuotot vertailussa

Varainhankintatuotteiden välillä on huomattavia eroja sekä myyntihinnoissa että siinä, kuinka paljon yhdestä myyntiyksiköstä jää ryhmälle. Siksi tuotteita kannattaa verrata sekä euromääräisen tuoton että tuottoprosentin perusteella.

Mitä euromääräinen tuotto ja tuottoprosentti kertovat?

Euromääräinen tuotto kertoo, kuinka paljon yhdestä myydystä myyntiyksiköstä jää ryhmälle euroina. Tuotto-% puolestaan kertoo ryhmälle jäävän tuoton osuuden tuotteen myyntihinnasta. Korkea tuottoprosentti voi näyttää houkuttelevalta, mutta jos tuotteen myyntihinta on matala, ryhmälle jäävä euromääräinen tuotto voi silti olla pieni.

Varainhankinnan tavoitesumman kannalta euromääräinen tuotto on erityisen tärkeä mittari, sillä se vaikuttaa suoraan tarvittavaan myyntimäärään. Mitä enemmän yhdestä myyntiyksiköstä jää ryhmälle, sitä vähemmän myyntiyksiköitä saman rahallisen tavoitteen saavuttaminen vaatii.

Ostohinta tarkoittaa vertailussa ryhmän maksamaa hankintahintaa yhdestä myyntiyksiköstä. Jos erillistä ostohintaa ei ole ilmoitettu, se on laskettu myyntihinnan ja ryhmälle jäävän tuoton erotuksena.

Vertailu ei kata kaikkia Suomessa tarjolla olevia varainhankintatuotteita, vaan siinä tarkastellaan eri tuoteryhmiä edustavia vertailutuotteita. Tiedot on tarkistettu 1.10.2026. Hinnat, tuotot ja ehdot voivat muuttua.

¹ Aromica Organic (3-Pack Ground Coffee) -tuotteen ryhmälle jäävä tuotto on 1–99 myyntiyksikön määrällä 4,70 euroa, 100–249 myyntiyksikön määrällä 5,70 euroa ja vähintään 250 myyntiyksikön määrällä 6,70 euroa myyntiyksiköltä. Vähintään 350 myyntiyksikön myynnistä ryhmä saa lisäksi 200 euron bonuksen. Myöhemmissä tavoitelaskelmissa tuottoportaat ja bonus huomioidaan todellisen myyntimäärän mukaan.

Vertailun tärkeimmät havainnot:

• Lambi 24 Rl -vessapaperista jää ryhmälle 12,05 euroa myyntiyksiköltä, mikä on tämän vertailun suurin euromääräinen yksikkötuotto.
• Serla 16 Rl -talouspaperin tuotto on 9,05 euroa myyntiyksiköltä, mikä on vertailun toiseksi suurin.
• Lambi 24 Rl -vessapaperissa myös tuottoprosentti on vertailun korkein, 48,20 prosenttia, ja Serla 16 Rl -talouspaperissa toiseksi korkein, 45,25 prosenttia.
• Tuottoprosentti ei yksin kerro, kuinka paljon yhdestä myyntiyksiköstä jää euroina. Esimerkiksi Lambi 24 Rl -vessapaperin 48,20 prosentin tuotto tarkoittaa 12,05 euroa myyntiyksiköltä, kun Isoäidin Suklaakeksien 41,25 prosentin tuotto tarkoittaa 3,30 euroa.
• Mitä pienempi euromääräinen tuotto yhdestä myyntiyksiköstä on, sitä enemmän myyntiyksiköitä saman tavoitesumman saavuttaminen vaatii.

Taulukko osoittaa, miksi varainhankintatuotetta ei kannata arvioida vain tuottoprosentin perusteella. Seuraavaksi vertaillaan, kuinka monta myyntiyksikköä kutakin tuotetta tarvitaan 1 000, 2 000, 3 000, 5 000 tai 10 000 euron tavoitteen saavuttamiseksi.

Mikä tekee varainhankintatuotteesta helpon myydä?

Hyvä tuotto ei yksin tee tuotteesta toimivaa varainhankintaan. Käytännössä ratkaisevaa on myös se, kuinka helposti tuotteelle löytyy ostajia, kuinka luontevalta ostos tuntuu ja kuinka paljon tuotetta täytyy esitellä ennen ostopäätöstä.

Myytävyyttä kannattaa siksi arvioida yhdessä tuoton kanssa. Tuote voi olla edullinen ja helposti lähestyttävä, mutta jos siitä jää ryhmälle vain pieni euromääräinen tuotto, tavoitteen saavuttaminen voi vaatia suuren kokonaismyyntimäärän. Toisaalta suuri yksikkötuotto ei auta, jos tuotteelle ei ole riittävää kysyntää.

Jatkuva käyttötarve helpottaa ostopäätöstä

Varainhankintatuotteiden välillä on olennainen ero siinä, onko ostajalla tuotteelle jo valmiiksi olemassa oleva käyttötarve vai perustuuko hankinta enemmän esimerkiksi herkutteluun, lahjakäyttöön tai tiettyyn tilanteeseen.

Wc- ja talouspaperi ovat esimerkkejä tuotteista, joita kotitalouksissa käytetään säännöllisesti ja joita täytyy hankkia uudelleen. Tällaisessa tuotteessa myyjän ei tarvitse ensin perustella, mihin tuotetta tarvitaan. Ostopäätös voi sen sijaan perustua siihen, hankkiiko ostaja tarvitsemansa tuotteen tällä kertaa varainhankintaa tekevältä ryhmältä.

Tämä on Kansallistukun paperituotteiden keskeinen vahvuus: varainhankinta voidaan yhdistää valmiiksi olemassa olevaan kotitalouden tarpeeseen. Wc- ja talouspaperia käytetään myös ympäri vuoden, joten tuotteiden kysyntä ei ole sidottu tiettyyn juhlaan, vuodenaikaan tai yksittäiseen käyttökertaan.

Wc- ja talouspaperi täydentävät myös toisiaan luontevasti. Molemmat kuuluvat kotitalouden säännöllisesti käytettäviin perustarvikkeisiin, joten niitä voidaan tarjota samassa myyntitilanteessa ilman, että ostajalle tarvitsee esitellä kahta täysin erilaista käyttötarkoitusta. Ostaja voi valita yhden tuotteen tai hankkia molempia oman tarpeensa mukaan.

Ostajakunta vaikuttaa siihen, mikä tuote on helppo myydä

Tuotteen myytävyyttä kannattaa arvioida myös sen perusteella, kuinka laajalle joukolle se soveltuu. Mitä enemmän myyntiyksiköitä tavoitteen saavuttaminen vaatii, sitä tärkeämpää on, että tuotteelle löytyy riittävän laaja potentiaalinen ostajakunta.

Ostajat voivat olla esimerkiksi sukulaisia, naapureita, työtovereita, tuttavia tai muita paikallisen yhteisön jäseniä. Tuotteella, jota käytetään monenlaisissa kotitalouksissa, on lähtökohtaisesti laaja mahdollinen käyttäjäkunta. Joissakin muissa tuoteryhmissä ostopäätökseen voivat vaikuttaa enemmän esimerkiksi maku, koko, käyttötarkoitus tai sesonki.

Laaja käyttötarve ei takaa yksittäistä ostosta, mutta se voi helpottaa riittävän ostajakunnan löytämistä. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun kampanjan tavoitesumma on suuri tai myyjiä on vähän.

Myyntihinta vaikuttaa ostokynnykseen

Myyntihinta vaikuttaa siihen, kuinka suuren ostopäätöksen asiakas joutuu tekemään. Muutaman euron tuote voidaan kokea pienemmäksi hankinnaksi kuin esimerkiksi 20–25 euron myyntiyksikkö, joten alhaisempi hinta voi joissakin tilanteissa madaltaa yksittäisen ostoksen kynnystä.

Alhainen myyntihinta ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita tehokkaampaa varainhankintaa. Jos ryhmälle jää yhdestä myyntiyksiköstä vain muutama euro, sama tavoitesumma edellyttää vastaavasti suurempaa kokonaismyyntimäärää.

Ostokynnystä kannattaa siksi tarkastella yhdessä euromääräisen tuoton kanssa. Hyvä varainhankintatuote löytää tasapainon hinnan, ostajalle syntyvän hyödyn ja sellaisen yksikkötuoton välillä, jolla ryhmän tavoite voidaan saavuttaa realistisella myyntimäärällä.

Yksinkertainen tuote helpottaa myyjän työtä

Mitä enemmän tuotteeseen liittyy henkilökohtaisia valintoja tai vaihtoehtoja, sitä enemmän myyntitilanteessa voi olla selvitettävää. Tekstiileissä ostajan täytyy usein valita esimerkiksi koko tai malli, ja elintarvikkeissa vaihtoehtoja voivat olla maut, tuotetyypit tai erilaiset pakkaukset.

Wc- ja talouspaperiin ei liity esimerkiksi henkilökohtaista koko-, maku- tai värivalintaa. Myyjän on helppo kertoa, mitä myydään, mitä tuote maksaa ja kuinka paljon yhdestä myyntiyksiköstä jää ryhmälle.

Kansallistukun valikoimassa on useita Lambi-, Serla- ja Lotus-tuotteita sekä erilaisia pakkauskokoja, mutta valikoima jakautuu kahteen helposti ymmärrettävään tuotetyyppiin: wc-paperiin ja talouspaperiin. Ne ovat selvästi toisistaan erotettavia tuotteita, mutta kuuluvat samaan kotitalouden perustarvikkeiden kokonaisuuteen.

Tämä voi olla käytännön etu erityisesti silloin, kun myyjiä on paljon tai mukana on lapsia ja nuoria. Mitä helpompi tuotteet on ymmärtää ja esitellä, sitä vähemmän kampanja vaatii tuotekohtaista perehtymistä ja sitä helpompi yhteistä myyntitapaa on noudattaa koko ryhmässä.

Mitä erityisvaatimuksia eri varainhankintatuotteisiin liittyy?

Varainhankintatuotteet eroavat toisistaan myös siinä, millaisia tuoteryhmäkohtaisia vaatimuksia ja rajoitteita niiden myyntiin liittyy. Elintarvikkeissa korostuvat esimerkiksi ainesosat, allergeenit, pakkausmerkinnät, säilyvyys ja etämyynnissä annettavat tiedot. Pesu- ja puhdistusaineissa huomio kohdistuu kemikaaliturvallisuuteen ja vaaramerkintöihin, kynttilöissä paloturvallisuuteen ja arvoissa arpajaisia koskevaan sääntelyyn.

Kaikki nämä velvoitteet eivät kuulu suoraan varainhankintaa tekevälle ryhmälle, sillä suuri osa tuotteen vaatimustenmukaisuudesta kuuluu valmistajalle, maahantuojalle tai muulle toimitusketjun toimijalle. Ryhmän kannalta tuoteryhmällä on silti käytännön merkitystä: se voi vaikuttaa siihen, mitä tietoja ostajalle täytyy antaa, miten tuotetta säilytetään ja myydään sekä kuinka laajalle ostajakunnalle tuote soveltuu.

Elintarvikkeen koostumus voi rajata potentiaalista ostajakuntaa

Elintarvikkeissa tuotteen soveltuvuus riippuu väistämättä sen koostumuksesta. Yksittäinen tuote voi sisältää aineita, joiden vuoksi se ei sovi kaikille ostajille. Elintarviketiedoissa onkin ilmoitettava ja korostettava lainsäädännössä määritellyt allergioita tai intoleransseja aiheuttavat aineet, kuten gluteenia sisältävät viljat, maito, kananmuna, maapähkinät, pähkinät ja soija.

Elintarvike ei siis automaattisesti tarkoita kapeaa ostajakuntaa, mutta yksittäisen tuotteen koostumus voi rajata sitä. Allergioiden ja intoleranssien lisäksi ostopäätökseen voivat vaikuttaa esimerkiksi erityisruokavalio, tuotteen ainesosat, makumieltymykset ja henkilökohtaiset ravitsemukselliset tavoitteet. Sama makeinen, keksi tai muu elintarvike ei tästä syystä välttämättä sovi jokaiselle potentiaaliselle ostajalle.

Runsaasti sokeria sisältävissä tuotteissa mukaan tulee myös terveysnäkökulma. Suomen kansallisissa ravitsemussuosituksissa runsaasti vapaata sokeria sisältäviä elintarvikkeita suositellaan käytettäväksi mahdollisimman vähän, ja makeiset sekä keksit kuuluvat suosituksissa vain vähän käytettäviin tuotteisiin. Maailman terveysjärjestö WHO puolestaan suosittelee vapaan sokerin saannin rajoittamista erityisesti epäterveen painonnousun ja hammaskarieksen riskin vähentämiseksi.

Varainhankinnan näkökulmasta tämä ei tarkoita, etteivätkö makeiset tai keksit voisi olla toimivia myyntituotteita. Se tarkoittaa, että niiden ostaminen on osalle kuluttajista harkinnanvarainen valinta: ostaja voi päättää olla hankkimatta tuotetta esimerkiksi ruokavalionsa, terveystavoitteidensa tai henkilökohtaisten mieltymystensä vuoksi. Wc- ja talouspaperin kaltaisessa kotitalouden perustarvikkeessa vastaavaa ravitsemukseen, makuun tai allergeeneihin liittyvää valintaa ei ole.

Koululuokkien varainhankinnassa makeisiin liittyy lisäksi kiinnostava erityispiirre. Opetushallitus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelevat, ettei kouluissa ja oppilaitoksissa säännöllisesti tarjoilla makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja kouluaikana. Kyse on suosituksesta, ei makeisten varainhankintamyyntiä koskevasta yleisestä kiellosta. Se kuitenkin osoittaa, että tuoteryhmään liittyy kouluympäristössä myös terveys- ja ravitsemuskasvatuksellinen näkökulma, jonka ryhmä voi halutessaan ottaa huomioon varainhankintatuotetta valitessaan.

Elintarvikkeissa korostuvat pakkausmerkinnät, säilyvyys ja etämyynti

Pakatuista elintarvikkeista on annettava kuluttajalle lakisääteiset elintarviketiedot. Näihin kuuluvat tuotteesta riippuen muun muassa elintarvikkeen nimi, ainesosaluettelo, allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet, sisällön määrä, säilyvyyttä koskeva päiväys sekä tarvittavat säilytys- ja käyttöohjeet.

Varainhankinnassa tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi makeisten, keksien, kahvin ja mausteiden alkuperäiset pakkaukset ja niiden merkinnät tulee pitää tuotteiden mukana. Myös säilytysohjeita ja päiväyksiä on noudatettava. Kuivat elintarvikkeet voivat säilyä pitkään, mutta säilyvyys on aina tuotekohtaista.

Elintarvikkeiden ennakko- ja etämyynnissä vaatimukset ulottuvat myös itse myyntitilanteeseen. Jos kuluttaja tekee ostopäätöksen etänä eikä voi ennen ostamista tarkastella tuotteen pakkausta, hänen saatavillaan täytyy olla ennen ostopäätöstä lähes kaikki samat pakolliset elintarviketiedot kuin tavallisessa myymälässä. Muuttuvia tietoja, kuten parasta ennen -päivämäärää tai viimeistä käyttöajankohtaa, ei tarvitse ilmoittaa vielä ostohetkellä, mutta kaikki pakolliset tiedot on annettava viimeistään tuotteen toimituksen yhteydessä.

Tällä voi olla käytännön merkitystä esimerkiksi silloin, kun varainhankinnan tilauksia kerätään verkkosivun, sähköisen tuotekuvaston, mobiilisovelluksen tai muun etämyyntikanavan kautta. Elintarviketuotteen kohdalla tuotteen kuva ja hinta eivät siis välttämättä yksin riitä ostopäätöstä varten annettaviksi tiedoiksi.

Tarvitaanko varainhankinnassa hygieniapassi?

Pelkkä valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden myynti ei itsessään tarkoita, että varainhankintaan osallistuvalla myyjällä pitäisi olla hygieniapassi. Ruokaviraston mukaan hygieniapassi vaaditaan henkilöltä, joka työskentelee elintarvikehuoneistossa ja käsittelee pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Hygieniapassi täytyy hankkia, kun tällaista työskentelyä on kertynyt yhteensä kolme kuukautta.

Tavanomainen valmiiksi pakattujen makeisten, keksien, kahvin tai mausteiden jälleenmyynti ei siten itsessään aiheuta hygieniapassivaatimusta. Jos ryhmä alkaa sen sijaan valmistaa, käsitellä tai tarjoilla pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita, toiminnan vaatimukset voivat muuttua ja tilanne täytyy arvioida toteutustavan perusteella.

Myöskään elintarviketoiminnan rekisteröintivelvollisuutta ei pidä automaattisesti rinnastaa tavalliseen varainhankintaan. Ruokaviraston tulkinnan mukaan yhdistysten, urheiluseurojen, koululuokkien ja vastaavien ei-ammattimainen elintarvikkeiden varainkeruu voi jäädä rekisteröintivelvollisuuden ulkopuolelle, kun toimintaan liittyvät elintarviketurvallisuusriskit ovat vähäisiä. Tämä ei kuitenkaan poista velvollisuutta huolehtia elintarvikkeiden turvallisuudesta ja toimintaan soveltuvista hygienia- ja tiedonantovaatimuksista.

Pesuaineissa korostuvat kemikaaliturvallisuus ja vaaratiedot

Pesu- ja puhdistusaineisiin sovelletaan muun muassa kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevaa sääntelyä. Vaaralliseksi luokitellun kemikaalin pakkauksessa voidaan edellyttää esimerkiksi varoitusmerkkejä, huomiosanaa sekä vaara- ja turvalausekkeita. Joissakin tuotteissa merkinnät voivat kertoa myös esimerkiksi allergisen reaktion mahdollisesti aiheuttavasta herkistävästä aineesta.

Valmiin tuotteen jälleenmyyjän ei tarvitse tehdä tuotteen vaaraluokitusta uudelleen, mutta tuotteen asianmukaisia merkintöjä ja turvallisuusohjeita ei pidä poistaa tai sivuuttaa. Jos vaaralliseksi luokiteltua kemikaalia voidaan ostaa verkossa näkemättä ensin sen varoitusetikettiä, myös verkkokaupan tai muun etämyynnin yhteydessä on annettava vaaraa koskevia tietoja ennen ostopäätöstä.

Myös tässä tuotteen ominaisuudet voivat vaikuttaa siihen, kuinka suoraviivainen ostopäätös on. Ostaja voi esimerkiksi joutua arvioimaan tuotteen käyttöohjeita, vaaramerkintöjä tai sitä, soveltuuko tuote hänen käyttötarkoitukseensa.

Kynttilöissä korostuu paloturvallisuus

Kynttilät ovat yleisiä kulutustavaroita, mutta niiden turvallisuudessa on huomioitava muun muassa tuotteen vakaus, paloturvallisuus, asianmukaiset käyttöohjeet ja varoitusmerkinnät. Tavallisia sisäkynttilöitä ei CE-merkitä eikä niiden myyntiin tarvita erillistä viranomaislupaa, mutta tuotteen on oltava turvallinen käyttötarkoituksessaan.

Varainhankintaryhmän näkökulmasta kyse ei yleensä ole monimutkaisesta velvoitteesta, kun myydään valmiita asianmukaisesti merkittyjä tuotteita. Tuoteryhmään liittyy silti käyttöturvallisuutta koskevia kysymyksiä, joita esimerkiksi wc- ja talouspaperin tavanomaiseen käyttöön ei samalla tavalla liity.

Arpoihin ja arpajaisiin liittyy oma sääntelynsä

Arpojen myynti eroaa tavallisesta tuotemyynnistä, koska vastikkeellisiin, sattumaan perustuviin ja rahanarvoisen voiton mahdollistaviin arpajaisiin sovelletaan arpajaislakia. Tavara-arpajaisten järjestäminen on lähtökohtaisesti luvanvaraista, mutta laissa on myös poikkeuksia.

Esimerkiksi pienarpajaiset voidaan tietyin edellytyksin järjestää ilman arpajaislupaa. Pienarpajaisissa arpojen yhteenlaskettu myyntihinta saa olla enintään 3 000 euroa, ja arpojen myynnin sekä voittojen jaon tulee tapahtua samassa tilaisuudessa. Myös koululuokka tai sitä vastaava opintoryhmä voi järjestää lain ehdot täyttävät pienarpajaiset opiskelun tai sitä tukevan harrastustoiminnan edistämiseksi, kun toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä vastaa täysivaltainen henkilö.

Jos ryhmä puolestaan myy jonkin toisen tahon järjestämiä arpoja osana valmista varainhankintamallia, ryhmän asema ei ole sama kuin silloin, kun se itse järjestää arpajaiset. Siksi arpojen kohdalla on tärkeää noudattaa kyseisen järjestäjän ohjeita ja ymmärtää, kuka vastaa arpajaisten toimeenpanosta.

Tuoteryhmien välillä on siis käytännössä merkittäviä eroja. Elintarvikkeisiin voi liittyä allergeeneja, ruokavalio- ja terveysvalintoja, päiväyksiä, elintarvikehygieniaa sekä etämyynnissä annettavia tuotetietoja. Pesuaineisiin voi liittyä kemikaalien vaaramerkintöjä ja etämyynnin vaaratietoja, kynttilöihin paloturvallisuutta ja arpoihin erillistä arpajaissääntelyä.

Kansallistukun wc- ja talouspaperiin ei liity näitä elintarvikkeiden allergeeni-, ruokavalio-, päiväys- ja hygieniapassi­kysymyksiä, kemikaalien vaaramerkintöjä, kynttilöiden paloturvallisuutta tai arpajaisten erityissääntelyä. Ostajan ei myöskään tarvitse arvioida tuotetta maun, ravitsemussisällön tai henkilökohtaisen ruokavalion perusteella. Ryhmän näkökulmasta kyse on siksi tuoteryhmältään varsin suoraviivaisesta varainhankintavaihtoehdosta, vaikka tuotteiden tilaaminen, vastaanotto, varastointi, kuljetus ja jakelu täytyy luonnollisesti suunnitella normaalisti.

Mikä on paras varainhankintatuote?

Paras varainhankintatuote ei ole välttämättä se, jolla on korkein tuottoprosentti tai halvin myyntihinta, vaan tuote, jolla ryhmä pystyy saavuttamaan tavoitesummansa realistisella myyntimäärällä ja hallittavalla kampanjalla. Käytännössä hyvä kokonaisuus muodostuu riittävästä euromääräisestä yksikkötuotosta, valmiiksi olemassa olevasta käyttötarpeesta, riittävän laajasta ostajakunnasta sekä tuotteen säilytykseen, myyntiin ja jakeluun liittyvistä ominaisuuksista.

Yhtä kaikille ryhmille parasta tuotetta ei ole. Pienelle ryhmälle voi olla tärkeää päästä liikkeelle mahdollisimman pienellä riskillä, kun taas suuren tavoitesumman kampanjassa yhden myyntiyksikön euromääräinen tuotto ja tarvittava kokonaismyyntimäärä korostuvat. Myös ryhmän koko, ostajakunta, kampanjan ajankohta, varastointimahdollisuudet sekä tilaus- ja toimitustapa vaikuttavat siihen, mikä vaihtoehto toimii käytännössä.

Tämän vertailun perusteella Kansallistukun vertailussa mukana olevat wc- ja talouspaperituotteet muodostavat erityisen vahvan kokonaisuuden. Kansallistukun Lambi 24 Rl -vessapaperista jää ryhmälle 12,05 euroa myyntiyksiköltä ja Serla 16 Rl -talouspaperista 9,05 euroa. Ne ovat vertailun kaksi suurinta euromääräistä yksikkötuottoa. Esimerkiksi 1 000 euron tavoite saavutetaan laskennallisesti 83 Lambi 24 Rl -myyntiyksiköllä tai 111 Serla 16 Rl -myyntiyksiköllä. Jos tuotteita myydään tuoteparina siten, että ostaja hankkii yhden pakkauksen kumpaakin, yhdestä tuoteparista jää ryhmälle 21,10 euroa. Tällöin 1 000 euron tavoite saavutetaan 48 tuoteparilla eli 48 Lambi- ja 48 Serla-pakkauksella. Jos myyjiä on 20, tämä tarkoittaa keskimäärin 2,4 tuoteparia eli noin 2–3 tuoteparia myyjää kohden.

Paperituotteiden vahvuus ei kuitenkaan perustu vain tuottoon. Wc- ja talouspaperia käytetään kotitalouksissa säännöllisesti ympäri vuoden, joten tuotteelle on jo olemassa käyttötarve. Niihin ei liity elintarvikkeiden kaltaisia maku-, ruokavalio-, allergeeni-, päiväys- tai sesonkikysymyksiä, eikä ostajan tarvitse valita esimerkiksi henkilökohtaista kokoa tai mallia.

Kansallistukun toimintamallissa tuotteet ennakkomyydään ennen varsinaista tuotetilausta, jolloin tilattava määrä voidaan mitoittaa toteutuneen kysynnän perusteella. Lisäksi nykyisen wc- ja talouspaperivalikoiman tuotteet valmistetaan Suomessa ja niillä on Avainlippu.

Paperituotteilla on samalla selvä käytännön kompromissi: yksi pakkaus vie enemmän tilaa kuin moni pienikokoinen varainhankintatuote. Logistiikkaa ei kuitenkaan kannata arvioida pelkän yksittäisen pakkauksen koon perusteella, vaan suhteessa koko tavoitesumman saavuttamiseen tarvittavaan tuotemäärään. Korkea yksikkötuotto pienentää käsiteltävien ja myytävien myyntiyksiköiden kokonaismäärää.

Varainhankintatuotteen valinnassa ratkaisevaa ei siis ole löytää yhtä ominaisuutta, jossa tuote on paras. Olennaisempaa on löytää toimiva kokonaisuus, jossa euromääräinen tuotto ratkaisee, kuinka paljon pitää myydä, ja tuotteen ominaisuudet ratkaisevat, kuinka realistista kyseisen määrän myyminen on.

Näillä kysymyksillä valitset ryhmällesi sopivan varainhankintatuotteen

Ennen kampanjan aloittamista tuotetta kannattaa arvioida ainakin seuraavien kysymysten avulla:

1. Kuinka paljon yhdestä myyntiyksiköstä jää ryhmälle euroina? Suurempi euromääräinen yksikkötuotto pienentää saman tavoitesumman saavuttamiseen tarvittavaa myyntimäärää.
2. Kuinka monta myyntiyksikköä tavoitesumman saavuttaminen vaatii? Tuottoprosentin lisäksi kannattaa laskea konkreettinen kokonaismäärä.
3. Kuinka paljon yhden myyjän pitäisi keskimäärin myydä? Kokonaismäärä kannattaa suhteuttaa kampanjaan osallistuvien myyjien määrään ja arvioida, onko tavoite käytännössä realistinen.
4. Onko tuotteelle valmiiksi olemassa käyttötarve? Säännöllisesti tarvittavan tuotteen kohdalla ostajalle ei tarvitse ensin luoda kokonaan uutta tarvetta.
5. Kuinka laajalle ostajakunnalle tuote soveltuu? Ostopäätökseen voivat tuoteryhmästä riippuen vaikuttaa esimerkiksi maku, koko, ruokavalio, allergeenit, käyttötarkoitus tai sesonki.
6. Onko tuote helppo ymmärtää ja ostaa? Mitä vähemmän tuotteeseen liittyy henkilökohtaisia valintoja tai selvitettäviä vaihtoehtoja, sitä yksinkertaisempi myyntitilanne yleensä on.
7. Kuinka paljon koko kampanjan tuotemäärä vaatii tilaa, kuljetusta ja käsittelyä? Yhden pakkauksen koko ei yksin ratkaise logistiikkaa, vaan myös tavoitesumman saavuttamiseen tarvittavien myyntiyksiköiden kokonaismäärä on huomioitava.
8. Liittyykö tuotteeseen säilyvyys-, sesonki- tai tuoteryhmäkohtaisia erityisvaatimuksia? Päiväykset, elintarviketiedot, kemikaaliturvallisuus, paloturvallisuus tai arpajaisia koskevat ehdot voivat vaikuttaa kampanjan toteutukseen.
9. Millaiset tilaus-, toimitus- ja palautusehdot kampanjaan liittyvät? Ennakkomyynti, vähimmäistilaus, toimituskulut, toimituserät ja palautusmahdollisuus voivat vaikuttaa sekä riskiin että kampanjan taloudelliseen lopputulokseen.
10. Onko valmistusmaalla tai tuotteen varmennetuilla merkeillä ryhmälle merkitystä? Kotimainen valmistus sekä alkuperä-, ympäristö- ja muut tuotekohtaiset merkinnät voivat olla osa ryhmän ja ostajien valintaperusteita.

Kun nämä tekijät arvioidaan yhdessä, eri varainhankintatuotteita voidaan verrata huomattavasti mielekkäämmin kuin pelkän tuottoprosentin tai myyntihinnan perusteella. Hyvä varainhankintatuote tekee tavoitesummasta realistisen sekä numeroiden että käytännön toteutuksen näkökulmasta.

Tässä vertailussa mukana olevissa Kansallistukun paperituotteissa yhdistyvät korkea euromääräinen yksikkötuotto, jatkuva käyttötarve, ympärivuotisuus, pitkä käyttökelpoisuus ja Suomessa tapahtuva valmistus.